NOKIAN AMMATTIKOULUT 1925 - 2003

Täällä voit lukea lyhyesti Nokian ammattioppilaitoksen vaiheista vuosien varrelta. Teksti on lainattu - tekijän luvalla - Kari Huovisen (oppilaitoksen rehtorina 1981-2001) teoksesta NOKIAN AMMATTIKOULUT 1925 - 2000 (ISBN 952-91-3218-2), josta löydät halutessasi yksityiskohtaisempaa tietoa.

NOKIAN TYTTÖJEN VALMISTAVA AMMATTIKOULU 1925 - 1940

NOKIAN POIKIEN AMMATTIKOULU 1936 - 1956

NOKIAN YLEINEN AMMATTIKOULU 1945 - 1948 (ILTAKOULU)

NOKIAN AMMATTIKOULU 1956 - 1987

NOKIAN AMMATTIOPPILAITOS 1987 -


NOKIAN TYTTÖJEN VALMISTAVA AMMATTIKOULU 1925 - 1940

Lokakuun 12. päivänä 1924 oli Suomen Gummitehdas Oy perustanut säätiön tarkoituksella pystyttää ja ylläpitää valmistava ammattikoulu Nokialle. Tarkoitukseen myönnettiin 1.000.000 markan määräraha. Huhtikuun 24. päivänä 1925 pidetyssä Suomen Gummitehdas Oy:n ja Nokia Aktiebolag Oy:n hallitusten yhteisessä kokouksessa todettiin, että säätiö ja sille lahjoitettu pääoma, tarkoittaa koulun perustamista  pojille. Koska suunnitelmaa ei suurista kustannuksista johtuen toistaiseksi voitu toteuttaa, otettiin ammattikoulukysymyksen käsittelyn perustaksi insinööri Ingvald Souranderin tyttöjen ammattikoulun perustamiseksi laatima ehdotus.

Päätettiin, että Suomen Gummitehdas Oy ja  Nokia Aktiebolag Oy ottavat vastatakseen viiden vuoden aikana yhtäsuuren määrän koulun perustamiseen ja ylläpitoon tarvittavista menoista. Koulun nimeksi tuli Nokian tyttöjen valmistava ammattikoulu. Nokia Aktiebolag Oy vuoraa tarkoitukseen tarvittavan huoneiston Nokian aseman läheisyydessä sijaitsevasta ns. Alftan´in huvilasta. Vuokrasopimus allekirjoitettiin heinäkuun 1. päivänä 1925. Vuokraus käsitti aikaisemmin Elektrometallurgiselle osakeyhtiölle kuuluneen insinööri Alftan´in käytössä olleen huvilan rakennuksineen ja maa-alueineen. Vuosivuokra, vuokranantajan huolehtiessa rakennusten kunnossapidosta ja vuokra-alueen aitaamisesta, oli 30.000 markkaa . Vuokrasopimus uusittiin maaliskuun 13. päivänä 1929. Silloin entistä  Alftan´in huvilaa nimettiin huvila Silvaksi ( Villa Silva ). Perustetun koulun syntysanojen lausujasta isännöitsijä Ingvald Sourander´ista tuli koulun johtokunnan ensimmäinen puheenjohtaja.

Nokian tyttöjen valmistavan ammattikoulun rakennus, nykyinen Villa Silva.

Koulun perustajat ja ylläpitäjät Nokia Aktiebolag Osakeyhtiö ja Suomen Gummitehdas Osakeyhtiö tarjosivat ensimmäisen kerran Pohjois-Pirkkalan kunnalle tyttöjen ammattikoulua vuonna 1931. Aloite ei johtanut toimenpiteisiin, koska kunnalla ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia ottaa koulua haltuunsa. Toistamiseen koulua tarjottiin kunnalle keväällä 1935. Tällöin yhtiöiden myyntihalukkuuden perusteena oli vapautuvien talousrasitteiden hyväksikäyttö suunnitteilla olleen poikien ammattikoulun perustamisen ja ylläpidon rahoituksessa. Tarjous johti neuvotteluihin ja tulokseen. Koulu siirtyi Pohjois-Pirkkalan kunnanvaltuuston toukokuun 10. päivänä 1935 tekemällä päätöksellä kunnan hallintaan.  

V. 1940 voimassa olleen opetusvelvollisuuslain määräysten ja tyttöjen ammattikoulun ahtaiden ja puutteellisten koulutilojen aiheuttaman tilanteen vuoksi, asetti kauppalanvaltuusto toukokuun 3. päivänä 1940 pitämässään kokouksessa toimikunnan laatimaan ehdotuksensa jatkokoulun ja tyttöjen ammattikoulun yhdistämisestä ja jatkokoulun opetusohjelmasta. Toimikunnan puheenjohtajaksi valittiin Pitkäniemen sairaalan ylilääkäri Ilmari Kalpa sekä jäseniksi rovasti Arvid Wallenius, opettajatar Tyyne Heinäri, kansakoulunopettajat Anna Rauramo, Katri Kontio ja Lauri Nissilä sekä muurari Kalle Helenius.

Heinäkuun 5. päivälle 1940 päivätyssä kirjelmässään toimikunta esitti seuraavaa:

“Kun kauppalan voimassaolevan oppivelvollisuuslain mukaan on ollut rakennettava päiväkouluna toimivalle jatkokoululle ajanmukainen koulutalo, jossa hyvin edellytyksin voidaan tytöille antaa vastaava ammattiopetus, ei ole tarkoituksenmukaista, että kunta pitää kahta samansuuntaista oppilaitosta rinnakkain. Nykyinen tyttöjen ammattikoulun huoneisto on lisäksi ahdas, ja jos koulua nykyisessä muodossaan jatkettaisiin, olisi rakennusta laajennettava. Koska ammattikoulu kuitenkin toimii vuokrahuoneissa, on laajentaminen vaikeasti toteutettavissa. Vielä on huomattava, että ammattikoulu pienen oppilasmääränsä takia tulee oppilasta kohden suhteellisen kalliiksi. Edellä olevaan viitaten toimikunta ehdottaa tyttöjen valmistavan ammattikoulun lopettamista elokuun 30. päivänä 1940 ja ryhdyttäväksi sellaisiin toimenpiteisiin, että ammattikoulun opettajat siirretään vakinaisiksi opettajiksi jatkokouluun 1. päivästä syyskuuta 1940."  

Kauppalanvaltuuston hyväksyttyä toimikunnan ehdotuksen päättyi 15  vuotta toiminnassa olleen Tyttöjen valmistavan ammattikoulun toiminta.


NOKIAN POIKIEN AMMATTIKOULU 1936 - 1956

Jo Tyttöjen ammattikoulun perustamisajankohtana vuonna 1925 oli Suomen Gummitehdas Oy:n ja Nokia Aktiebolag Oy:n välisissä neuvotteluissa esillä Poikien ammattikoulun perustaminen. Tällöin kuitenkin katsottiin perustamis- ja ylläpitokustannusten muodostuvan niin suuriksi, että hankkeesta luovuttiin. Hanke jäi kuitenkin elämään, odottamaan toteutumistansa. Valmistavaa työtä suoritettiin suppeassa sisäpiirissä. Varsin keskeinen asema tässä valmistelutyössä oli Nokia Aktiebolagin palveluksessa olleella Bertil Björkell´illä ja Suomen Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitossa työskenneellä insinööri Aarne Levanderilla, joka toimi yksityisteollisuuden ammattikoulujen asiamiehenä ja myöhemmin Yksityisammattikoulujen tarkastajana.

Perustettavaa koulua, sen rakennus- ja toimintasuunnitelmaa kehiteltiin useamman vuoden ajan. Toiminnassa olleista yksityisammattikouluista saadut kokemukset pyrittiin mahdollisimman täyspainoisesti hyödyntämään koulua rakennettaessa ja opetusohjelmia laadittaessa. Oman erikoispiirteensä toimintasisältöön ja rakentamiseen  aiheutti se, että kouluun päätettiin sisällyttää oppilaskoti. Siitä tulisi sisäoppilaitos. Vuonna 1931 insinööri Levander laati suunnitelman 24:lle oppilaalle tarkoitetun koulun rakentamiseksi kaksivuotista opiskelua silmälläpitäen. Kokemus oli kuitenkin osoittanut, että korkeatasoiseksi tarkoitetun ammattikoulun opetusohjelman toteuttaminen edellyttää kolmen vuoden opetusjaksoa. Tämän vuoksi insinööri Levander sai tehtäväkseen uuden suunnitelman tekemisen. Toimeksiantoa täydennettiin niin, että samalla tuli laatia  koulurakennuksen kustannusarvio sekä arvio koulun vuosittaisesta käyttö- ja  toimintakuluista. Suurella asiantuntemuksella valmistetut suunnitelmat olivat miltei muuttamattomina sovellettavissa koulurakennusta rakennettaessa ja koulun toimintaa toteutettaessa.

Insinööri Levander päätyi koulua koskevassa ehdotuksessaan kolmivuotisen, valtionapua nauttivan, ammatteihin valmistavan koulun perustamiseen niin toteutettuna, että vuosittain otetaan kouluun 12 oppilasta. Lisäksi hän ehdotti, että Nokia Ab ja Suomen Gummitehdas Oy muodostivat säätiön, jolle molemmat yhtiöt lahjoittivat varat koulun rakentamista ja toimintaa varten, ja että säätiön hallituksen tehtäviin sisällytetään koulun johtokunnan nimeäminen.

Nokian poikien ammattikoulun ja myöhemmin Nokian ammattikoulun rakennus Kullaanvuorella.

Suomen Gummitehdas Oy:n ja Nokia Oy:n omistaman ammattikoulun perustaminen oli ollut tavoitteiltaan harkittu, teollisuuslaitosten tarpeisiin nojautuvan kehittelyn tulos. Koulu tuotti omistajilleen sen tarvitsemaa ammattityövoimaa, tarjosi oppilailleen sitä suotuisimmat edellytykset opiskeluun, ja opitun ammatin kautta turvattuun toimeentuloon. Useille opiskelijoille se oli kannustimena jatko-opiskeluun, perustan luojana omalle yritystoiminnalle taikka lähtökohtana esimiesasemaan kohoamisessa. Huomionarvoista on, että kolmelta ensimmäiseltä luokalta päässeistä ainoastaan neljä nuorukaista tyytyi jäämään teollisuuslaitoksiin koulussa oppimaansa erikoisammattitehtävään. Myöhemmin,  “oppikoulututkinnona“  yleistyessä ja jatko-opintomahdollisuuksien perusteiden muuttuessa, yhä useimmat oppilaat jäivät erikoisammattimiehiksi pääosin aina toiminnan viimevuosiin saakka koulua ylläpitäneiden yhtiöiden teollisuuslaitoksiin.

Tehtaiden ylläpitämän ammattikoulun lopettaminen tapahtui nopeasti, ilman ennakkovalmisteluja. Valmistautumisen puuttumista kuvannee, että viimeisen kouluvuoden alkaessa otettiin ensimmäiselle luokalle 18 uutta oppilasta. Nämä sekä toisella ja kolmannella luokalla  opiskelleet, saattoivat tehdyn sopimuksen mukaisesti opintonsa päätökseen Nokian Yleisessä Ammattikoulussa. Huomionarvoista on, että vielä niinkin myöhään kuin 16.4.1956 koulun johtokunta suoritti koulun henkilökunnan palkantarkistukset ja päätti lähettää Kauppa- ja Teollisuusministeriölle ehdotuksensa koulun talousarvioksi vuodelle 1957. Ammattikoulun toiminnan päättymiseen vaikutti ratkaisevasti maamme hallituksessa valmisteilla ollut esitys  “Laki Ammattioppilaitoksista.“ Tiedettiin, että laki voimaantullessaan asettaa Nokian kauppalalle velvoitteen, joko yksin tai yhdessä muiden kuntien kanssa, järjestää lain määräysten mukaista, ammattiin valmistavaa ammattiopetusta. Tämä sekä yhtiöiden halu luopua ammattikoulutustoiminnasta nopeuttivat ratkaisun syntyä.


NOKIAN YLEINEN AMMATTIKOULU 1945 - 1948 (ILTAKOULU)

Sotatoimien päättymisen jälkeen vuonna 1944 todettiin yleisesti, ettei maamme teollisuuden tuotantorakenne ja toimintakyky ilman voimakkaita muutos- ja kehittämistoimenpiteitä selviä niistä velvoitteista, joita sille muuttuneissa olosuhteissa asetettiin. Hyvistä ammattimiehistä oli puute. Osa ammattinsa taitaneista ammattimiehistä kaatui sodassa, osa sai aikaisempaa  ammattiaan haittaavan invaliditeetin ja osa siirtyi uuteen ammattiin. Tästä syystä Kauppa- ja Teollisuusministeriöön perustetun ns.  “Pikakoulutustoimikunnan“  ja sen alaisen piiriorganisaation tehtäväksi määrättiin niiden toimenpiteiden aikaansaaminen, joiden tuloksena teollisuuden ammattityövoiman vajaus saataisiin mahdollisimman nopeasti poistetuksi.

Pikakoulutustoimikunnan Tampereen piirin piiripäällikkönä toimi Nokian ammattikoulun entinen johtaja insinööri Heikki Rönkkönen. Nokian olosuhteet ja koulutukselliset toimintamahdollisuudet hyvin tuntevana hän lähestyi kauppalanhallitusta kirjelmällä, ehdottaen, että kauppala sisällyttäisi koulutoimintaansa ammatillisen pikakoulutuksen järjestämisen ja asettaisi tätä varten pikakoulutustoimikunnan.

Kauppalanhallitus asetti toimikunnan, jonka toimeksianto edellytti tehdä kiireellisesti esitys ammattikoulutuksen järjestämisestä Nokialla. Toimikunnan puheenjohtajaksi nimettiin Nokian ammattikoulun rehtori insinööri Arvo Lammivaara sekä jäseniksi insinööri Olli Kyykoski ja teknikko Oiva Kaivola.

Toimikunnan ensimmäinen kokous pidettiin 25.10.1944. Tutustuttuaan ammattikoulutuksen toteutuksen mahdollisuuksiin, ja perehdyttyään eri toimintamuotojen kautta saavutettaviin tuloksiin, toimikunta päätyi ehdotuksessaan pikakoulutuksen järjestämisestä pidättäytymiseen ja ehdotti kaksivuotisen iltakouluna toimivan ammattikoulun perustamista. Ennakkotiedot valmisteilla olevan koulu-uudistuksen sisällöstä ja oppivelvollisuuslakiin tulevista muutoksista, sekä ammattioppilaitoksista 26.5.1939 annetun lain määräykset vaikuttivat ratkaisevasti toimikunnan tekemän ehdotuksen sisältöön. Päätöksen yleisen ammattikoulun perustamisesta teki kauppalanvaltuusto 19.12.1944.

Nokian yleisen ammattikoulun rakennus, nykyisin Nokian lukio.

Koulun toimintavaikeudet kärjistyivät vuonna 1948. Poikkeuksellisista toimintavuosista siitä muodostui poikkeuksellisin. Toimintavuoden alussa ei otettu uusia oppilaita sen tähden, että oli päätetty siirtyä kalenterivuosijärjestelmästä tavanomaiseen lukuvuosijärjestelmään. Näin ollen kevätlukukaudella olivat opiskelemassa ainoastaan II luokan 4 oppilasta. Kun syyslukukauden alussa kouluun ei ilmoittautunut asetuksen edellyttämää 10 oppilasta, jatkoi syyslukukaudella opiskeluaan neljä II koneluokan oppilasta, joista kolme sai koulun päästötodistuksen. Lukuvuosi päättyi 21.12.1948.

Käytännön koulutyö päättyi päästötodistuksen saaneille koulun kustannuksella ja toimesta suunniteltuun palkkio-, opinto- ja virkistysmatkan suorittamiseen Helsinkiin. Suoritettu matka kuvaa  “lopun ajan“  tilannetta. Koulun rehtori otti Helsinkiin saapuneet matkalaiset vastaan tarjoten heille tervetuliaiskahvit oikein alkoholin kanssa, ilmoittaen tulevansa sovittuna aikana noutamaan  “maalaispoikia“  hotelli Helsingistä, jonne kehotti heitä ilmoittamansa hotellivarauksen mukaisesti majoittumaan. Huonevarausta ei oltu suoritettu. Matkakassa ja rehtori jäivät tulematta. Nuorukaiset yöpyivät messuvieraiden yhteismajoitukseen varatun kansakoulun luokkahuoneessa allaan 5 markan yöpymismaksuun sisältyvä paperipatja.  “Palkkiomatkaan“  varattu kolme vuorokautta kului matkustamiseen, ja omin kustannuksin suoritettuun vapaamuotoisen ohjelman toteutukseen. Rahat meni, mutta kokemusta tuli.

Kokemusta oli saatu myöskin iltaisin toimivasta ammattikoulutoiminnasta, josta viimeisin merkintä oli kauppalan tilinpäätöksessä vuodelta 1949. Se osoittaa, että opetustoimintaa ei kyseisenä toimintavuonna ollut, vaan toiminta päättyi koulun käytössä olleen irtaimiston kunnostukseen.


NOKIAN AMMATTIKOULU 1956 - 1987

Kun saatujen ennakkotietojen perusteella oli odotettavissa , että ammattikoulutuksen järjestäminen tulee lähiaikoina lainsäädännöllisesti kuntien toimialaan kuluvaksi, asetti kauppalanhallitus maaliskuun 21. päivänä 1955 toimikunnan valmistelemaan ammattikoulukysymyksen ratkaisua Nokialla. Toimikunnan puheenjohtajaksi nimettiin toimitsija Väinö Hietaniemi sekä jäseniksi teknikko Oiva Kaivola ja varatuomari Matti Nahkola. Toimikunta kutsui sihteerikseen työntutkija Iivari Takomaan.

Ammattikoulutus hyväksyttiin toteutettavaksi kunnan omassa koulussa, perustettavissa kuntainliittojen kouluissa taikka valtion ammattikouluista varattuja oppilaspaikkoja hyväksikäyttäen. Asiaan perehtyessään toimikunta tutustuisi erilaisissa olosuhteissa ja erilaisilla valmiuksilla toimiviin vanhoihin, puutteellisissa olosuhteissa toimiviin sekä uudenaikaisiin, juuri valmistuneisiin ja ajankohtaisin laittein ja konein varustettuihin ammattikouluihin. Mietintönsä toimikunta jätti kauppalanhallitukselle helmikuulla 1956. Mietinnössään toimikunta totesi, että siitä huolimatta, että käydyissä keskusteluissa on tullut esiin pyrkimys laajemman alueellisen kokonaisuuden käsittävien kuntainliittojen puitteissa toimivien ammattikoulujen perustamiseen, koulu olisi rakennettava kauppalan omana kouluna toimivaksi. Laajemman aluekokonaisuuden puitteissa koulutoiminnan tehokas hoito, jo pelkästään liikenteellisesti, olisi mahdotonta toteuttaa.

Suuresta ammattikoulutarpeesta johtuen toimikunta ehdotti koulutoiminnan aloittamista kiireellisesti jo saman vuoden syyskuun alusta. Opiskelupaikkakysymyksen hoitamiseksi toimikunta esitti ratkaisua, jonka mukaisesti poikien koulutusta varten varattaisiin kauppalan vedenottamon toisessa kerroksessa vapaana olevat noin 155 m2:n tilat, joihin sijoitettaisiin työpajat. Teoreettisten aineiden opetusta ja rakennusosaston työnopetusta varten esitettiin rakennettavaksi noin 400 m2:n koulurakennus vedenottamon välittömään läheisyyteen. Tyttöjen opetustilat ehdotettiin vuokrattavaksi Nokian Yhteiskoulusta. Uuden ammattikoulun rakentaminen ajoitettiin tapahtuvaksi aikataulussa, joka mahdollistaisi koulutoiminnan aloittamisen vuoden 1959 syyslukukauden alkaessa.

Toimikunnan mietinnön hyväksyen teki kauppalanhallitus ehdotuksensa  “valmistavan ammattikoulu perustamiseksi Nokialle“. Kauppalanvaltuusto käsitteli asian kokouksessaan 24.4.1956 päättäen perustaa kauppalan oman hallinnon alaisena toimivan 2-vuotisen poikien ja tyttöjen valmistavan ammattikoulun, jonka oppilaita otettaessa etusija annetaan jo jatkokoulun käyneille. Samassa yhteydessä päätettiin, että koulun toiminta aloitetaan ehdotetuissa tilapäistiloissa. Koulutilojen vuokraamiseen, kunnostamiseen ja lisärakentamiseen myönnettiin tarvittavat määrärahat. Koulun ensimmäinen lukukausi päätettiin aloittaa 1.9.1956.

Nokian ammattikoulu toimi Kullaanvuoren rakennuksessa kevääseen 1980.

Vuosi 1978 oli uuden koulurakennuksen toteutuksen kannalta merkittävä. Tällöin tehtiin asiassa ratkaisevat päätökset. Ammattikoulun johtokunta hyväksyi uuden koulun toteutusohjelman sekä selvityksen hankkeesta huonetilaohjelmineen 15.3.1978. Kauppalanhallitus hyväksyi koulun lopulliset luonnospiirustukset ja rakennustapaselostuksen maaliskuun 30. päivänä 1978. Koulu oli suunniteltu 16-luokkaisena 224:lle oppilaalle. Opetusministeriö vahvisti toteutusohjelman 24.10.1978 ja ammattikasvatushallitus hyväksyi piirustukset ja muut hankkeeseen liittyvät asiat 20.11.1978.

Koulurakennusten urakkasopimukset allekirjoitettiin 5.12.1978 ja rakennustyöt aloitettiin 8.12.1978. Koulun harjannostajaistilaisuus, johon osallistui mm. ammattikasvatushallituksen ammattioppilaitosten toimiston toimistopäällikkö Erkki Hovi, pidettiin 5.10.1979. Koulurakennus luovutettiin 27.6.1980.

Päärakennuksen, jossa sijaitsevat koulun hallinto-, teoriaopetus-, talous- ja ompeluluokkien ammattiopetustilat sekä liikuntatilat, kokonaispinta-ala on 5160 m2 ja kuutiotilavuus 23040 m3. Työpajarakennukseen on sijoitettu asentaja-koneistajalinjan, autoasentajalinjan, instrumenttiasentajalinjan, sähköasentajalinjan ja rakennusmieslinjan luokka- ja harjoittelutilat. Rakennuksen pinta-ala on 2910 m2ja kuutiotilavuus 14525 m3.

Uuden koulun vihkiäisjuhla pidettiin marraskuun 4. päivänä 1980. Juhlapuheen tilaisuudessa piti opetusministeri Kalevi Kivistö. Ammattikasvatushallituksen tervehdyksen esitti va pääjohtaja Reijo Virtanen ja Hämeen lääninhallituksen tervehdyksen osastopäällikkö Esko Kangas.

Kaavakuva 1980 valmistuneesta koulurakennuksista, joissa toimitaan edelleen.

NOKIAN AMMATTIOPPILAITOS 1987 -

Keskiasteen koulun uudistusta on valmisteltu kehittämisohjelmien muodossa vuodesta 1982 alkaen. Pitkän kypsyttelyn jälkeen saatiin v. 1987 aikaan uusi laki ja asetukset ammattioppilaitoksista. Edelliset säädökset olivatkin noin 30 vuotta käytössä.

Uusi laki toi mukanaan myös nimen muutoksen. Nokian ammattikoulusta tuli Nokian ammattioppilaitos. Ammattikasvatushallitus vahvisti nimenmuutoksen 1.7.1987, ja se otettiin käyttöön 1.8.1987 alkaen, jolloin uudet säädöksetkin tulivat voimaan. Kyseisellä nimellä on toimittu sitten aina näihin päiviin asti.

Nokian ammattioppilaitoksen rakennuksia keväällä 2003.